Vähän aikaan sitten kirjoitin reflektoinnista. Luin Anna Perhon kolumnin Helsingin Sanomat -lehdestä unelmoinnin tärkeydestä ja vaikuttavuudesta. Jos reflektointi tarkoittaa oman toiminnan tarkastelua, niin unelmat kertovat asioista, joista haaveilemme, mitä toivomme ja haluamme. Unelmat tekevät elämästä innostavaa sekä antavat elämälle merkitystä ja suuntaa.
Anna Perho kirjoittaa: ”Ammatillisten unelmien tutkimisella onkin koko elämänlaatua vahvistava vaikutus, koska ihmisen arvot näkyvät hänen haaveissaan. Liian moni marssii työelämään vanhempiensa, opettajiensa tai kavereidensa viitoittamaa tietä ajattelematta, mikä autenttista itseä pohjimmiltaan kiinnostaisi.”
Olen samaa mieltä Anna Perhon kanssa, että nuoria, saati aikuisia kannustetaan unelmoimaan yllättävän vähän. Kun ihmiset pysähtyvät pohtimaan unelmien työpaikkaa, toivottua elintasoa ja ihmissuhteiden laatua, on suurempi todennäköisyys, että he elävät omaa unelmaansa.
Onhan sanontoja:
– Jos pystyt unelmoimaan, voit myös saavuttaa sen.
– Se kehittyy, mihin huomiosi kiinnittyy.
– Jos et tiedä omaa unelmaa, voit helposti ajautua elämään muiden unelmaa.
Unelmointi auttaa meitä näkemään mahdollisuuksia ja luo toiveikkuutta, erityisesti vaikeina aikoina. Unelmakartta auttaa visualisoimaan unelmaelämää sanoin ja kuvin.
Sen teko onnistuu:
– Leikkaamalla ja liimaamalla kartongille sanat, kuvat ja lauseet, jotka eniten puhuttelevat.
– Maalaamalla tai piirtämällä.
– Digitaalisesti esim. Pinterestia tai Mindmovieta hyödyntäen
Myös yritykset voivat konkretisoida oman vision unelmakartan avulla.
Anna Perho kirjoittaa: ”Stanfordin yliopistossa life design -kurssi on yksi opinahjon suosituimpia. Osallistujat löytävät tutkitusti muita todennäköisemmin unelmiensa työpaikan. Miksi? Koska he upottavat toiveidensa tutkimiseen merkittävästi aikaa ja vaivaa. Unelmointi on tässä katsannossa vaativaa ajatustyötä. Niin voimakas työväline on järjestelmällinen haaveilu.”